maanantai 23. marraskuuta 2015

Kuumottaa hieman

En muista että kerroinko täällä blogin puolella, mutta sain uuden työpaikan tässä jokin aika sitten.

Päätin melkein viiden vuoden vaellukseni jonkinlaisena yksityisen sektorin vuokratyöläisenä, jossa minulle työntekijäjoukon jäsenenä annettiin aika paljon kaikenlaista rankkaa tekemistä ihan vaan yksin puurrettavaksi. Hain etenkin tänä vuonna paljon erilaisia töitä vähän paikasta kun paikasta ollen aktiivinen työnhaussa.

Oli pieni ihme että pääsin ns. "julkiselle" tekemään tätä lähes samaa hommaa nyt sitten kaikkien niiden hakeneiden joukosta.

Luonnollisesti en tietenkään kertonut haastattelussa että minulla tämä "pahamaineinen" sairaus sisässäni on, vaan kysyttäessä terveydentilastani tyydyin kierrellen ja kaarrellen toteamaan että olen kunnossa ja työkykyinen työtehtävääni.

Siitä lähtien sitten kun sain tietää saaneeni paikan olen kuumotellut täysillä tulevaa työhöntulotarkastusta. Ajattelin että se tarkastus tulisi eteen vasta jonkin ajan päästä työssä aloittamisen jälkeen, mutta nytpä sain tunteja sitten puhelun jossa tuleva esimieheni puuskutti pahoitellen puhelimeen käskyjä lähteä heti ja nopeasti sinne tarkastukseen. Asiasta olisi pitänyt informoida meitä jo melkein viikko sitten, mutta saikkua oli tullut  hänelle ja siksi asia oli unohtunut. Tyypillistä.

Noh, huomenna sitten minulla olisi tuo tarkastus. Sain täytettäväkseni erilaisia lomakkeita, joissa sitten tulee vastata vaikka mihin kysymyksiin terveydentilastaan. Osaan olen kyennyt vastaamaan rehellisesti ja osaan sitten taas en.

Työelämä on kova paikka nykyään varsinkin niille joilla jonkinlainen selkeä heikkous piilee sisimmässä. Kilpailu työpaikoista on kovaa ja armotonta oravanpyörässä juoksentelua, jossa lopulta on vain niitä voittajia joilla työpaikka löytyy ja niitä häviäjiä jotka jatkavat samaa vanhaa rataansa tai vaeltavat työttömyyskortistoissa vuodesta toiseen kun eivät muuta saa.

Olen tiedostanut tämän riskin siitä lähtien kun diagnoosini sain. Minusta on kuitenkin epäoikeudenmukaista ajatella etten saisi enää hakea alani töitä huolimatta sairaudestani, vaan minun pitäisi puurtaa yksin tuossa työssä niin pitkään kuin vain kestäisin ja sitten minut voisi heittää vaikka ojaan kun en siihen enää kykenisi.

Uskon vakaasti että jos olisin ollut rehellinen sairaudestani työhaastattelussa, jossa se ei oikeastaan tullut suoranaisesti esiin, niin tuskin olisin paikkaa saanut. En suoraan sanottuna luota siihen että mielikuvat tästä sairaudesta olisivat mitenkään kannustavat, vaikka onhan varmasti meitä työelämässä erinäisissä kaupungin ja kunnan töissä muutenkin.

En suoraan tiedä että miten tule huomenna käyttäytymään tuolla tarkastuksessa. Yöstä tulee pitkä ja raskas koitos unen suhteen, sillä minua jännittää nyt vietävästi ja erinäisiä peliliikkeitä on käytävä lävitse mielen pimennoissa huomista varten.

On vaikea sanoa miten olisi korrektia hoitaa tämä homma. Pyysin viime viikolla lääkäriltä lausuntoa työkyvystäni juuri tätä tilannetta varten, mutta en tietenkään voi tietää että miten siellä tarkastuksessa suhtaudutaan kun tai JOS kerran tästä sairaudestani siellä päädyn kertomaan. Joku lääkäri voi vaatia aika perusteellisenkin työkyvyn arvioinnin kun toinen taas sitten ei. Lisäksi postin lakkoileminen estää sen että saisin tuon lausunnon polilta mukaani, joten sikäli sen puuttuminen voisi myös pahentaa tilannetta.

Kieltämättä aikamoista itänaapurin rulettia tässä nyt pelataan. Ei pitäisi ottaa enää kovia riskejä tähän vaiheeseen elämässä, mutta minkäs teet kun riskejä on kumminkin tässä elämäntilanteessa otettava.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Toistuvia käyntejä Meikkuun

Tänään nyt sitten koitti se päivä että päästiin kuulemaan tulokset noista viimeaikaisista seurannoista.

Lähdin hyvissä ajoin Meikkuun neuropolille järkyttävän piiskaavan sateen iskiessä vasten kasvojani päivällä. Kipittelin pitkin märkiä kävelyteitä Meilahdessa bussista lähdettyäni.

Neurologian polilla olin sitten hiukan ennen aikaani klo 13 paikalla. Äkkiä kuitenkin kului puolituntinen eikä vuoroani kuulunut ollenkaan. Olisi pitänyt tajuta olla vaan hiljaa ja paikallaan, mutta olin kumminkin tottunut hiukan ripeämpään toimintaan myös julkisella puolella tällaisten asioiden suhteen ja siksi menin takaisin vastaanottotiskille kyselemään että olinkohan oikeassa paikassa vai en.

Hoitaja kyseli muutaman oven takaa että mikä tilanne oli meneillään kun itse olin odottanut aikaani melkein 40 minuuttia. Lopulta hoitaja sanoi että nyt oli vaan jollakulla muulla mennyt niin pitkään ettei minua oltu päästy ottamaan vastaan. Hohhoijaa.

Lopulta pääsin lääkärin pakeille. Nyt oli kyseessä täysin uusi ja minulle tuntematon lääkäri eli ei ns. "omalääkäri".

Hän kyseli vointiani ja totesin sen olevan aivan hyvä. Tämän jälkeen käytiin lyhyesti läpi se että verikokeet ja virtsat olivat olleet kunnossa ja kaikki arvoni olivat olleet viiterajojen sisässä. Hän ainoastaan kommentoi että hemoglobiinini oli melkein ylärajalla, vaikka sitä se on ollut kyllä melkein aina ja näyttäisi täten jatkavan tätä perinnettä. Ehkä se liittyy jotenkin MS-tautiinkin mahdollisesti.

Magneettikuvauksessa ei ollut myöskään löytynyt yhtään varjoaineella erottuvaa plakkia eli leesiota. Tämä oli myös ihan kiva kuulla, sillä se nyt tarkoittaa että tämä jatkuva sompailu kaikenlaisten lisäravinteiden ja lääkitysten välillä on tehnyt tehtävänsä minulle. Olen siis "vakaa" ja tästä hyvästä sain sitten taas vuoden annokset Tecfideraa reseptille. Hohhoijaa tällekin.

Sitten mentiin minun vaatimuksiini:

Kerroin ajoittaisista lähimuistin häiriöistä, johon tämä lääkäri sitten ehdotti jotain neuropsykologia. Kuulemma jonkun tällaisen henkilön arviointi kestää useita tunteja ja nyt sitten minulle pistetään sellainen vireille vaikka veikkaisin että helpompaa olisi ehkä vaan antaa minulle reseptille pirasetaamia kokeiluksi ja katsoa paraneeko lähimuisti.

Pirasetaami eli Nootropil oli tälle lääkärille aivan tuntematon valmiste. Hän ei tosiaan ollut siitä mitään kuullut koskaan, mutta lupasi liittää siitä kyselyn omalääkärilleni. Samoin kävi Minosykliinille, josta tämä lekuri ei ollut koskaan kuullutkaan ja lupasi kysyä asiaa sitten tältä em. lääkäriltä.

Tehtiin vielä muutama hullunkurinen tasapainotesti, silmiä katseltiin jollain laitteella ja todettiin että raajojen refleksit olivat kunnossa. Tämä selvä.

Lopuksi todettiin että jollei mitään uutta ja ihmeellistä ilmenisi, niin seuraavat kontrollit olisivat sitten vuoden päästä tai jotain tällaista. Sain vielä tältä todellakin äärimmäisen yleislääkäriltä vaikuttavalta ihmiseltä kuolemattomat neuvot: "muista ulkoilla, älä tupakoi ja käytä D-vitamiinia" mukaan saatesanoiksi.

Tuntuu että tämä käynti jolle pääsin 40 minuuttia myöhässä pääsee taas sinne kategoriaan nimeltä hyödyttömät käynnit. En saanut lävitse pirasetaamia, jonka panttaaminen joidenkin neurolopsykologisten testien taakse on naurettavaa kun sitä voi ostaa muualla Euroopassa apteekista käsikauppalääkkeenä. Minosykliinikin menee nyt hitaalle vaihteelle eikä hoitokokeilua voida aloittaa siitä huolimatta.

Toisaalta ihan kiva että magneettikuvista ei ilmennyt mitään erityisen vakavaa. Olen ollut skeptinen Tecfideran suhteen, mutta tietenkin vuosi sen käytöstä tulee täyteen vasta jonkin ajan kuluttua ilman mitään vakavampia sivuvaikutuksia.

Täytyy kaiketi nyt sitten vaan jäädä odottamaan että mitä tapahtuu tälle ristiretkelleni saada minosykliiniä ja pirasetaamia käyttööni, sillä lääkärien byrokratia ja joustamattomuus näissä asioissa ainakin alkaa taas nostaa ikävästi päätään puhuttaessa kumminkin turvallisista valmisteista ilman sen kummempaa vaaraa käyttäjälle.

Ehkäpä kyseessä on taas jonkinlainen arvovaltaan liitettävä kiista kun potilas näyttää itse ohjaavan hoitoaan eikä niele vain virallisia totuuksia mukisematta?


tiistai 17. marraskuuta 2015

Kokeiltavaa riittää

Siitä on jo aikaa kun kävin Olli Postin luennolla liittyen ravintoon ja siihen miten sitä voisi hyödyntää MS-tautia vastaan.

Kieltämättä Ollilla oli muutamia ihan hyviä pointteja jotka jäivät mieleen ja olen niitä pohdiskellutkin paljon viime aikoina. Eräs pääteeseistä hänellä oli se että jokaisen tulisi miettiä sitä olotilaa mikä tulee syömisen jälkeen- eli tuntuuko sen jälkeen hyvältä vai pahalta? Lisäksi hänen luennollaan oli paljon juttua vatsan ja suoliston suhteesta immunologisten sairauksien syntyyn ja muuhun.

On paljon tilastollista dataa olemassa siitä että epäterveelliset elämäntavat pahentavat MS-tautia. Se on sanomattakin selvää että tupakointi ja alkoholinkäyttö runsaalla kädellä tulevat vaikuttamaan sairauteemme negatiivisesti niin kuin liian kova sokerinsyönti ja runsassuolaisuuskin.

Olen itse jättänyt punaisen lihan taakseni jo kauan aikaa sitten. Seuraavaksi olisi vuorossa kokeilla sitä että mitä tapahtuu jos jätän maitotuotteet pois ja siirryn entistä enemmän vielä kasvispohjaiseen ja mahdollisen luomuun ravintoon. Piakkoin on otettava asiakseen nauttia kahvikin mustana ja päätyä ylipäätään kokeilemaan jonkinlaista paleo- tai Wahlsin dieetin versiota.

Miksei tällaista voisi kokeilla? Jos olo paranee, niin silloin tällaisesta muutoksesta on ollut selkeää hyötyä ja siksipä sitä kannattaa jatkaa. Varmasti jokainen tajuaa että ne lähikaupassa myytävät HK:n lihapyörykät, nakit ja hampurilaiset ovat äärimmäisen epäterveellistä tuotetta, jota ei kannattaisi suurimmankaan osan tämän maan kansasta syödä, sillä epäterveellinen ruoka pitemmän päälle aivan varmasti aiheuttaa paljon muutakin kuin vain lihomista kansakunnallisella tasolla.

On valitettava tosiasia että suurin osa siitä ruoasta jota voimme ostaa ruokakaupoista on teollisesti tuotettua ja usein varsinkin lihatuotteiden osalta alkuperä voi olla hämärää. Huonosti kohdeltu ja ruokittu teuraskarja aivan varmasti maistuu erilaiselta negatiivisessa mielessä kuin luonnonmukaisesti syötetty ruohoa nauttinut lehmä, lammas tai vaikkapa sika.

Puhutaan myös erinäisten viljojen sopivuudesta ihmisravinnoksi ja niiden suhteen ihmisten erinäisten allergioiden sun muun syntyyn. Paljon on liikkeellä geenimuunneltua viljaa ja kai kasviksiakin, joiden vaikutuksista ihmiskehoon ei varmastikaan voi sanoa mitään positiivista.

Eräs teoria MS:n toimintaperiaatteesta nojaa siihen että MS on kehossa jylläävä tulehdusreaktio. Tämä tulehdusreaktio olisi saatava taudin etenemisen kannalta tukahdutettua ja siksipä ravinto voisi hyvinkin olla tärkeä osa tätä tulehdusprosessin vähentämistä jos ei muuta.

Olli kertoi juuri maitotuotteiden olevan eräitä joiden poisjättämistä voisi kokeilla. Lisäksi lihan vaihtamista mahdollisimman luomuun hän suositteli. Lisäksi tuli mainittua mm. hapankaali, joka tavallaan tasapainottaa vatsan mikrobikantaa ja muutenkin edistää suoliston toimintaa. Tähän liittyen voin kertoa että erästä Virolaista Rimin valmistamaa ja kotimaastakin saatavilla olevaa hapankaalia itse syön päivittäin ja jopa tykkäänkin siitä paljolti.

Marjat, hedelmät, pähkinät ja luomuliha pääasialliseksi ravinnoksi juuresten ohella. Sokeri olisi jätettävä lähes kauttaaltaan pois.

Tällaisia asioita ja lukemiaan juttuja tämän taudin kanssa elämisen suhteen kannattaa kokeilla ja tutkia. Paljon on juttua ollut kansainvälisillä foorumeilla siitä miten vaikkapa melatoniini, biotiini, D-vitamiini ja tuhat muuta voivat auttaa tämän sairauden oireissa. Samoin myös puhutaan ruoasta, joka voi vähentää tätä tulehdusta sinussa.

maanantai 16. marraskuuta 2015

HUSLAB pettää jälleen

Eletään edelleen näitä Tecfideran käytön seurantajaksoja herramme vuonna 2015.

Kävin lauantaina Kampin HUSLAB:n toimipisteessä toimittamassa virtsanäytteen ja verinäytteen samaan tapaan kuin parisen kuukautta aikaisemminkin. Tämä viikonloppuna auki oleva HUSLAB-toimipiste onkin kätevä, mutta jälleen kerran siellä sitten syntyi huomattavaa erimielisyyttä eräänkin näytteen toimittamisessa perille kunnolla.

Oltiin taas liikkeellä sillä vanhalla kunnon puutteellisella informaatiolla.

Viime kerralla jätin virtsanäytteen HUSLAB:n toimipisteeseen sen jälkeen kun Herttoniemen terveyskeskuksessa näytteeni hylättiin sillä perusteella ettei se ollut rakossa vähintään neljä tuntia ollutta virtsaa. Tätä asiaa ei ollut kukaan minulle kertonutkaan, mutta toisaalta ehkä olin vaan sitten niin tyhmä etten ymmärtänyt tällaista virtsanäytteenoton kulmakiveä.

Pissaisin aamulla purkkiin ja kiikutin sen sitten sinne Kamppiin olettaen soljuvaa ja nopeaa toimintaa asian suhteen. Päästessäni hoitajan juttusille, nainen kuitenkin katseli hetken tietokoneeltaan jotain tietoja ja totesi yksikantaisesti että "missäs se toinen purkki on?!"

Ai niin kuin mikä toinen purkki?

Selvisi että KUKAAN EI TAASKAAN OLLUT KERTONUT että minun olisi pitänyt kuulemma täyttää kaksi virtsanäytepurkkia tähän kertaan. Minut oli siis lähetetty viime kerralta Kampista himaan yksi näytepurkki mukanani ja toivotettiin vielä onnea matkaan kun seuraavallakin kerralla olisi sitten edessä sama homma sekä yksi verinäytteen ottaminen.

NO EI OLLUT..

Hajosin henkisesti siihen kun hoitaja rupesi sitten ehdottamaan että lähtisin tulemaan näytteiteni jonnekin Meikun kupeeseen taikka arkipäivänä takaisin Kamppiin pissailemaan purkkiin ennen kello kuutta illalla. Repesin vuolaaseen protestitulvaan siitä miten minut oli taas petetty tämän julman ja sairaiden ihmisten kohtaloista piittaamattoman terveyden"huolto"järjestelmän toimesta. Tällaisia virheitä ei saisi tapahtua ja kolmas seurantakerta tultaisiin kyllä vaatimaan toimenpiteiltään kirjallisena, sillä olen hyvin väsynyt tällaiseen pompotteluun asian kanssa jatkuvalla syötöllä.

Lopulta tämä hoitaja sitten heltyi. Hän totesi että jos olin ottanut näytteen klo 6 aamulla niin kuin olinkin, niin kello oli nyt kymmenen aamulla että olinkos käynyt sen jälkeen miestenhuoneessa ollenkaan? Vastasin että en ollut, sillä minulla ei ollut tullut hätää koska olin nukkunut pari tuntia ja lähtenyt sitten toimittamaan tätä näytettä.

Pääsin sitten vielä vessaan heittämään seuraavan näytteen. Työnsin sen vessan seinässä olevasta luukusta sisään, pesin kädet ja katosin viikonloppuiseen aamuun kylmässä Kampissa välittömästi sen jälkeen.

Nämä Tecfideran seurannat ovat varsinkin virtsanäytteiden osalta olleet puutteelliset nyt toistamiseen. Missään ei lukenut että niitä näytepurkkeja piti täyttää kaksi kappaletta. Vaan jostain sairaanhoitajan maagiselta tietokoneelta selvisi sitten että purkkeja piti olla kaksi täytettynä, mutta kun viime kerralla hoitaja sanoi että yksi riittää.

Kryptistä.



torstai 12. marraskuuta 2015

Testejä ja arviointeja

Illat pimenevät ja syksyinen sää vaihtuu täällä Helsingissäkin vähitellen kylmemmäksi.

D-vitamiinin tykittäminen on alkanut. Olen testaillut jo pidemmän aikaa sitä että onko viisaampaa käyttää puristettuja D-vitamiinitabletteja vaiko niitä joissa D-vitsku on nestemäisessä muodossa pienen geelikapselin sisässä.

Näyttää siltä että huhupuheet siitä miten nestemäinen versio imeytyisi paremmin pitää paikkansa kohdallani oikein hyvin. Tunnen nestemäisen version ottamisen jälkeen jotenkin oloni paremmaksi verrattuna nyt vaikkapa Vitaplex-merkkisten pienten tablettimuotoisten käytön jälkeen.

Kävin myös nyt viimeistä kertaa työterveyden puolella tuolla yksityisellä. Kyseinen lääkäriasemahan on tunnettu näistä minun seikkailuistani siltä ajalta kun etsittiin vielä vastauksia oudoille oireilleni vuoden alusta alkaen. Tuolta sitä apua ei juurikaan herunut, vaan aikalailla kyllä itkettää vieläkin ajatella sitä paskanjauhannan ja katteettomien teorioiden määrää jota siellä yleislääkäritasoiset kylvivät aina kun tulin valittamaan oireitani.

Käväisin nyt tuolla joka tapauksessa vain kahdesta syystä; hain reseptin melatoniiniin sekä pyysin saada lähetteelle veriarvojen mittaukset seuraavista:

 - Uraatti
 - D3-vitamiini
 - Sinkki

Sekä huvikseni haluan tietää myös testosteronin osalta arvoni, vaikkei tällä mitään tekemistä esimerkiksi minun sairauteni kanssa olekaan.

Käyn teettämässä nämä varmaan jollain halvemmalla firmalla kuin tuolla missä nyt kävin ihan siksi että olen mielestäni lihottanut ko. firmaa tarpeeksi ja nämä verikokeet saa halvemmalla muualtakin. Pitäkää siis tunkkinne.

Syy miksi nuo arvot haluan tietooni liittyy oikeastaan näihin juttuihin joita olen lukenut mm. kroonisista sinkin ja uraatin alhaisista arvoista MS-tautia sairastavilla. Toki ilmeisesti tämä ei aina pidä paikkaansa jokaisen kohdalla, mutta haluanpa nyt nähdä että miten asiat ovat kohdallani.

Ensi kerralla kirjoitan kuitenkin varmaan tuosta kontrollikäynnistä lääkärillä.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Paluu Meikkuun

En ole nyt pitkään aikaan kirjoitellut ihan siksi ettei minulla ole oikeastaan mitään kirjoiteltavaa ollut tämän sairauden suhteen. Päivä kerrallaan on menty ja suurilta sudenkuopilta on nyt vältytty toistaiseksi. Olo on parempi ja ihan tasainen sekä Tecfideran että LDN:n ja monen muun lisäravinteen ohella. Liikunta sujuu normaalisti ja töissä käydään. Uuden työpaikankin onnistuin saamaan itselleni oltuani tässä nykyisessä melkein viisi vuotta. Vaihdan yksityiseltä julkiselle.

Minulla oli eilen kontrollikäynti magneettikuvauksen muodossa HYKS:n puolella Tecfideran käytön suhteen. Minun täytyi psyykata itseäni aikalailla, sillä viimeksi lähdin Meikusta MS-diagnoosi kourassa ja voin sanoa että kyseinen päivä oli elämäni pahin jokaisessa merkityksessä. Kummasti kuitenkin siitäkin selvittiin ja elämä jatkuu.

Meilahden sairaalassa siellä perällä tuo magneettikuvauksen yksikkö sijaitsee ilmeisesti aika pohjalla T-kerroksessa. Muistin hyvin että miten sinne mentiin, vaikka viimeksi olin ollut siellä alkukeväästä optikusneuriitin kourissa harhailemassa keskellä yötä silmäklinikalta lähetettynä päivystyspotilaana. Sekin oli tosi painajaismainen reissu, mutta sitähän sanotaan että se mikä ei tapa niin vahvistaa kenties tässäkin tapauksessa.

Itse kuvaus oli rutiinijuttu ja tapahtui samoin kun aiemminkin. Minä jopa melkein torkahdin siellä putkessa, sillä olin taas niin väsynyt pitkän työpäivän jälkeen seitsemältä illalla, että eivätpä masiinan tuottamat äänet korvatulppien ja kuulokkeiden läpi enää ylivoimaisilta tuntuneetkaan. Kuuntelin tapani mukaan klassista musiikkia, jota pyysin hoitajia laittamaan kuulokkeisiin. Tuollaisissa tilanteissa se vaan kummasti rauhoittaa ja saa omassa rauhassaan maata pohtien mitä ikinä sitten hyvänsäkään.

Ensi viikolla minulla on sitten aika varattuna lääkärille eli tässä tapauksessa neurologilleni. Toivon mukaan minut ottaa vastaan sama henkilö joka minut siellä neurolla diagnosoikin, sillä hänen kanssaan syntyi hyvä yhteisymmärrys hoidon suhteen ja muutenkin hän oli mukava minua kohtaan toisin kuin ne tusina muuta lekuria ennen häntä. Haluaisin säilyttää tämän hoitosuhteen, mutta se ei kai ole päätettävissäni.

Kieltämättä jännittää se että minkälaisia tulokset ovat. En pidä kovin todennäköisenä että Tecfideraa vaihdettaisiin pois, mutta jos leesioita on tullut lisää siitä huolimatta että oireet ovat vähentyneet ja helpottuneet, niin kai on todettava että lääkitys ei välttämättä toimi niin hyvin kuin pitäisi.

Toisaalta minulla on tusina muutakin teesiä esitettäväksi lääkärille ensi viikolle:

 - Minosykliini - olisiko hyvä idea kokeilla sitä jonkinlaisena hoitokokeiluna?

 - Pirasetaami eli Nootropil, jota voidaan käyttää MS:n kognitiivisten ongelmien hoidossa?

- Tablettimuotoiset kortisonipulssit pahenemisvaiheiden varalta reseptille valmiiksi?

tiistai 15. syyskuuta 2015

Olli Postin luennolla

Kuten kerroin aikaisemmassa postauksessani niin päädyin kuuntelemaan Olli Postin pienelle porukalle suunnattua "luentoa" ravintoon liittyen viime viikolla.

Keskustelutyyppinen lähestymistapa tähän luentoon oli siis se juttu, jossa Olli tavallaan keskustellen yleisön kanssa kertoi omista ruokavalioon ja ravintoon liittyvistä vinkeistään ja kokemuksistaan. Asiaa piti olla myös ruokavalion merkityksestä MS-tautiin, sillä Olli omien sanojensa mukaan on kyennyt ruokavaliomuutoksin heikentämään MS-taudin oireita ja saamaan sen siten "oireettomaksi". Hän kommentoi samaan sävyyn ratkaisuaan astmaan, jonka oireettomuuteen on kuulemma keskitytty samaan tapaan kuin MS-taudinkin hiljentämiseen.

Luennolla keskusteltiin melko vähän MS-taudista ja itse kohteliaana pysyttelin hiljaa koko luennon ajan kuunnellen sekä kysyjiä että vastaajaa itseään. Päädyin vasta vähän myöhemmin tilaisuuden jälkeen esittämään hänelle muutamia tarkentavia kysymyksiä etenkin MS-tautiin liittyen.

Selvisi tosiaan että Ollin äidillä tämä MS-tauti on ollut myös ja siten tämä perinnöllisyys aspektina astui esiin taudista varsin vahvasti. Olli kertoi että tietynlaisella ruokavaliolla hän oli saanut MS-taudin oireita vähennettyä itsestään ja viittasi mm. viljatuotteiden, valkoisen sokerin ja muun sellaisen olevan osatekijöitä niille tulehdusreaktioille joita MS-tauti pitää kehossa yllä. Juuri tällaisten tulehdusreaktioiden vähentäminen kehossa olisi hänen sanojensa mukaan tärkeää tällaisten sairauksien kanssa.

Ymmärtääkseni Olli ei ole käyttänyt koskaan minkäänlaisia MS-taudin lääkkeitä itse kovinkaan pitkiä aikoja. Hänen äitinsä kokeiluja Avonexilla tai Rebifillä  eli interferonilla sivuttiin, mutta kuulemma eivät sopineet käyttöön ja siten ko. kokeilu lopetettiin.

Sain kuitenkin sellaisen käsityksen Ollilta itseltään että MS-oireita kyllä nousee pintaan tasaisin väliajoin esimerkiksi stressaavien elämäntilanteiden yms. johdosta, mutta jos hän on omien sanojensa mukaan sairastanut MS-tautia vuodesta 2002 ja on enimmäkseen aivan kunnossa fyysisesti ilman lääkitystä, niin kieltämättä se väkisinkin laittaa ihmisen pohtimaan sitä että millä tavalla tässä on onnistuttu saamaan näinkin hyviä lopputulemia aikaiseksi ilman lääkitystä.

Ollin teesit parempaan hyvinvointiin olivat ihan selkeitä ja järkeenkäypiä: mahdollisimman puhdasta ravintoa aina maasta lähtien lihaan saakka olisi saatava mikäli mielii pitämään kehonsa ja mielensä kunnossa. Olli myös puhui jonkin verran stressin vaikutuksesta tällaisten sairauksien puhkeamisessa ja onhan minunkin todettava että tuntuu tämä sairaus tulleen itsellenikin pitkällisten stressipitoisten vuosien päätteeksi ja ehkä vähän muunkin syyn johdosta.

Luennon jälkeen vaihdoin hänen kanssaan pari sanaa ja kerroin olevani MS-potilas. Kerroin että voin aivan hyvin tällä hetkellä, vaikka välillä tuntuu että MS-oireet saavat kyllä otteen minustakin. Kerroin myös Tecfiderasta, LDN:stä ja lisäravinnekokeiluistani. LDN näytti olevan Olli Postille tuntematon käsite.

Kieltämättä internetistä löytyy paljon sellaisten MS-potilaiden kertomuksia, jotka ovat omien sanojensa mukaan saaneet tautiaan hoidettua huomattavasti parempaan suuntaan juuri ruokavaliomuutoksin. Uskon kyllä itsekin siihen että ruokavaliolla voidaan saavuttaa paljon hyviä tuloksia tämän taudin suhteen, mutta onko se lopulta koko totuus tämän sairauden voittamisessa? Enpä ehtinyt kysyä Ollilta sitäkään että oliko tätä hänen sairauttaan mitenkään seurattu etenemisen suhteen enää sen jälkeen kun tämä oletettu diagnoosi oli tehty ja toisaalta millä keinoin tuo alkuperäinen diagnoosi oli saatu kasaan?

Ollin tarinaa kuultuani pohdin myös pitkään uudestaan sitä että miten hänen tapauksessaan voidaan puhua jonkinlaisesta hyvin lievästä MS-taudin muodosta joka näyttäisi reagoivan myötämielisesti sekä ravinnollisiin muutoksiin että lisäravinteisiin. Olen itsekin saanut kuulla minut diagnosoineen lääkärin suusta että minulla on lievä MS, mutta mitä tuo lopulta tarkoittaa?

Ravinnollinen puoli on varmasti ihan jokaiselle tärkeä asia otettavaksi huomioon, mutta minusta olisi jännempää saada selville että mikä tämä tällainen muoto MS-taudista lopulta onkaan (jos on ollakseen), joka ei näytä juurikaan edenneen sitten vuoden 2002 ja missä eri näennäisiä pahenemisvaiheita ynnä muuta sellaista näytä edes esiintyvän?